Pelkoa ja inhoa Niagaralla

Jee! Voisi vaikka puhkua ja puhaltaa yhden tuikun sammuksiin. Olen oleillut maassa tarkalleen ottaen yhden kuukauden ja aika on mennyt todella nopeasti (yllätys, jos koko ajan menossa). Viime viikko oli kaikin puolin miellyttävä elämän kannalta.

Keskiviikkona kävin paikallisessa ravitsemusliikkeessä kera muutaman vaihtaritoverin. Meno oli jotenkin tutunoloista Suomehen verrattuna. Ei niin mitään uutta ja ihmeellistä. Musiikki oli samaa tasoa kuin Oulun HTC:lla tai Jyväskylän Feverissä. Hinnat huitelivat 3-5 euron välillä, eli hieman halvempaa kuin kotona pohjoisessa. Jännä piirre oli pääsylippuun kuulunut bussikuljetus, joka oli varsin oiva apukonsti, sillä itse ravintola sijaitsi useamman kilometrin päässä itse kampuksesta.

Perjantaina olikin vuorossa aivan mahtava ISXO:n tervetuliaisvastaanotto. Intellektuellinen keskustelun ("Hi, what's your name?") lisäksi tarjolla oli pöytätolkulla toinen toistaan herkullisempia ruokia. Itse kerkesin maistella mm. Falafel pitaa humuksella ja linssiriisillä sekä "arkiruokaani" sushia kaikissa tarjotuissa muodoissa. Juomapuolelta sai valita vettä tai erinäisiä limuja. Erehdyin maistamaan oikein esanssille maistuvaa kermajaffaa (kyllä vaan, niin siinä tölkin kyljessä luki) ja mokoma myrkky saa puolestani kerätä pölyä vaikka tuomiopäivään. Jälkiruokana oli tietysti toinen toistaan houkuttelevampia makoisia leivonnaisia suklaalla, marengilla, kermakuorrutuksella ja tietysti vaahterasiirapilla. Kerta kaikkiaan nokkelat iltamat, näitä lisää. Sain vihdoin ja viimein jopa täällä olevien muiden suomalaisten yhteystietoja.

Lauantaina ISC järjesti matkan Niagaralle ja sekä paikallisille viinifestivaaleille. Tiesin, tai aavistin, että Niagara tulee olemaan pettymys ja sitähän se juuri varsin olikin. Yritin koko aamupäivän pohtia, mikä tässä nyt on niin ihmeellistä. Vesi putoaa useampia kymmeniä metrejä ja saa aikaan 12 miljoonan turistin virran alueelle. Nerokas liikeidea, täytyy myöntää. Kaiken ilmaisen "luonnonkauneuden" lisäksi on tietysti koko joukko maksullista krääsää ja sälää, jota ihmiset ostaa ihmeellisessä hurmiossa. Pöhlöimmille (itseni mukaanlukien) on tarjolla myös veneajelu suoraan putouksen alapuolelle, jossa lie tarkoituksena ihailla tätä luonnonihmettä lähietäisyydeltä. Itse en saanut mokomasta retkestä irti muuta kuin repaleisen, kertakäyttöisen sadeviitan ja polvista alaspäin märät housut. Yleensä otan suihkun kyllä ilman vaatteita, mutta käyhän tämä vaihtelusta.

Varsinaisilta putouksilta suunnistimme viinijuhlille, jotka käsittääkseni olivat kylässä nimeltä St. Catherine. Hölmön aikataulun vuoksi vietimme sitten pari tuntia maistellen uskomattoman huonoja viinejä. Jos joskus kehuu Niagaran alueen viinejä, niin mokoma hulttio on moukka vailla minkään sortin makuaistia. Festarit oli varsin puuduttava lisä muutenkin jo ehkä liian pitkään päivään, joten lähdimme tepastelemaan kylän raiteille. Kyläpahanen toi kotosuomesta mieleen lähinnä Sodankylän. Kaikki putiikit olivat kiinni lukuunottamatta kapakoita ja antikvariaattia.

Turha kai turinoida romaania yksintöin, joten raapustuksessani ilmenevät kronologiset aukot voitte täyttää sekalaisella sillisalaatilla: opiskelua, unta ja laiskottelua.

Fakta Kanadasta nro. 5
Kanadalaisilla on ihmeellinen viehtymys hodareihin. Ympäri kaupunkia tuntuu olevan identtisiä nakkikojuja, joissa viiksekäs, hieman tukeva herrasmies istuu täyttäen ristisanaa. Nakkeja saa kaikissa mahdollisissa muodoissa aina vegestä bratwurstiin. Hintaa tälle "makuelämykselle" ei yleensä kerry kolmea taalaa enempää.