Turvallisuus on poikaa (ja miksei tyttöäkin)

Nyt sitä sitten ollaan isossa maailmassa. Ensimmäiset päivät täällä kovin trooppisessa Torontossa ovat olleet varsin yllätyksettömiä. Ennen kuin jatkan pitemmälle, on pakko hieman valottaa lentomatkailun veikeitä vaiheita.

Kaikkihan ei luonnollisesti mennyt kuten elokuvissa.. Toisin sanoen matkustamoon ei eksynyt joukkoa erikoisia käärmeitä, ketään ei pidätetty, yhtään terroristia ei näkynyt ja kone saavutti myös määränpäänsä; sinänsä kaikki oikein mukavia poikkeuksia. Tosin odottelu maankamaralla oli sitäkin vaiherikkaampaa. Pääsin henkilökohtaisesti ja kouriintuntuvasti kokemaan, miten vaarallisia aseita peltiset paidannapit ja vyönsolki todellisuudessa ovatkaan.. Lisäksi sain myös varsin kummallisen kommennuksen eräältä Heathrown lentokenttätyöntekijältä, joka komensi minut suomeksi arestiin. Ilmeisesti hän koitti siis olla vain pikkunokkela ja heittää säväyttääkseen suomeksi, että "anteeksi". Noh, it's all good - perille päästiin ja se lie tärkeintä.

Saapuminen höveliin opiskelija-asuntolaani, Tartu Collegeen, ei mennyt kovin sujuvasti. Matkapöhnäisenä vaapuin respaan ja hoitelin muodollisuudet pois alta. Unelmoin jo kovin muhkuraisesta vaahtomuovipatjasta, jolla voisin tutia ainakin seuraavat 12 tuntia huoletta maailman menosta (en siis ollu nukkunut juurikaan reilun vuorokauden aikana). Yllättävää olikin sitten vuorostaan se, että oman huoneeni ovi ei ollutkaan niin yhteistyöhaluinen kuin toivoin; tappelin yli puolituntia ovikoodin kanssa, joka ei kuitenkaan suostunut toimimaan. Kävelimpä sitten takaisin respaan, ja setä tuli tarkastamaan tilanteen. Hetken puntaroituaan avulias respasetä totesi, että koodi on alunperin syötetty väärin, ja että sisään ei pääse kuin yleisavaimella. Käden käänteessä setä haki avaimen ja avot! Kyllä täytyy kiittää kaikkia tähän mennessä vastaantulleita ihmisiä ystävällisyydestä.. Suomessa vastaavaan "avunhuutoon yössä" olisi vastattu ehkä puolen tunnin viiveellä, ja toki huutajaa oli myös muistettu myös sopivalla pikavoitolla..

Ja sitten takaisin näihin kahteen ensimmäiseen päivään. Kaupunki tuntuu isolta - siis todella isolta. Olen tähän mennessä ravannut lähinnä yhtä katua ja käynyt pyörimässä pääkampuksella ja tuntuu kuin ei olisi vielä nähnyt oikein mitään. Suuri kaupunki tarjoaa tietty mittavan kavalkaadin monen moista askaretta. On kultuuria, urheilua, nähtävyyksiä ja kun siihen vielä ympätään kaikki opiskelujutut ja -matkat, niin alkaa kalenteri pikkuhiljaa täyttyä.

Fakta Kanadasta nro. 1 Kanadalaiset eivät höylää plussa/bonus/teboil-korttia, vaan he saavat likipitäen kaikista ostoksistaan lentomaileja. Nämä varsin epäympäristöystävälliset mailit voi sitten jonain päivänä käyttää halvempaan tahi ilmaiseen lentomatkailuun. Kaikkea ne keksii..