Käsittämättömästi käsittämätöntä korkeakultuuria

Joka vuosi Torontossa [tu-ra-noh] järjestetään koko keskikaupungin yhteinen kulttuuritapaus, jota Nuit Blancheksikin kutsutaan (suom. valkoinen yö). Tarjolla on Helsingin taiteiden yön tai Jyväskylän yläkaupungin yön tyyliin melkoinen kattaus hienoja "kulttuurielämyksiä". Päätin tulevasta tentistä huolimatta osallistua kyseiseen tapahtumaan toisen suomalaisen vaihtarin kanssa. Installaatioita, tapahtumia ja näyttelyitä oli ehkä likipitäen kuusikymmentä, joten luonnollisestikaan emme kerenneet käydä kaikkialla. Mitään varsinaista suunnitelmaa ei ollut, vaan pikemminkin haahuilimme ympäriinsä ihmismassojen ja fiiliksen mukaan.

Sen sijaan, että yrittäisin jotenkin sulloa kaikki aktiviteetit tähän raapustukseen, kertoilen kolmesta täysin sattumanvaraisesta tapauksesta.

1. Arviolta sata innokasta jonottaa paikallisen taidekoulun saliin. Kuhina alkaa, kun ovet vihdoin avataan ja ihmiset höökivät kyynerpäät edellä kohti ovia. Iso sali täytyy sukkelaa. Pääosa saa istumapaikan ja osa istahtaa lattialle. Jännitystä on ilmassa. Kuiskintaa kuuluu jokapuolelta, joka päätyy kun maestro astelee tietokonepäätteelle. Sadat silmät seuraavat pienistä teknisistä ongelmista kärsivää näytteillepanijaa. Esitys saattoi alkaa. Ihmiset katselevat ehkä minuutin verran valkokangasta hämmästyneinä. Supina alkoi jälleen. Ihmiset näkivät kankaalla mitä erinäisempiä asioita. Oman tulkintani mukaan teoksessa heilutettiin samettista verhoa noin kolmen sekunnin luupilla. Joku oli näkevinään teoksessa kasvot. Taisipa joku tituleerata teoksen esinettä jopa suihkuverhoksikin. Tässä kohtaa on pakko tunnustaa oma tietämättömyyteni. En yksinkertaisesti voi ymmärtää, mikä ihme tekee heiluvasta verhosta taidetta. Mikäli joskus ymmärrän, niin käykää nyt ihmeessä joku kopauttamassa takaraivoon, että tulen takaisin tajuihini! Viiden minuutin ajanhukan jälkeen suuntasimme varsin varmoin askelin kohti exit-kylttiä.

2. MOCCA, eli paikallinen taideinstituutti Queen streetillä, oli myös mukana kulttuurihumussa. Taideinstituutin tilat olivat pienet ja ihmisiä oli kosolti. Esillä oli ennen kaikkea modernia taidetta. Esimerkiksi city-bambi, jonka kaksi etummaista kaviota oli lasten muovisessa uima-altaassa. Suurin hitti oli kuitenkin parturipalvelu. Ilmainen hiustenleikkuu alan ammattilaiselta ja ainoana ehotona oli taiteeseen osallistuminen eli kuvattavana oleminen. Hyvä diili. Vartin istuskelun jälkeen kuontalo oli kokenut huomattavan siistiytymisen ja leikkuun päätteeksi sai vielä cd:llisen rytmimusiikkia muistoksi koettelemuksesta. Näitä lisää! Miksi taiteen pitäisi olla jotain niin käsittämättömän vaikeaa, että normaali kuolevainen ei sitä ymmärrä. Tämä "teos" oli sitä vastoin osoitus siitä, että taide voi olla myös pragmaattista ja täten sen rooli jossain mielessä "hömppänä" on vaakalaudalla.

3. Kello huitelee jo neljää aamuyöllä, kun saavumme viimeiselle käyntikohteelle, Bata-kenkämuseolle. Päätämme pikakelata, sillä väsy alkaa tuntua jo luissa ja ytimissä. Sukkela vilkaisu osoittautua erittäin suotavaksi. Näytteille oli laitettu ehkä puolen sataa mokkasiinia. Suoraan sanottuna huoneentäydeltä nahkalerpakkeita, mitkä hädin tuskin täyttivät kengän tuntomerkit. Toisessa huoneessa oli tarjolla rahtusen kulahtaneita balleriinoja eli balettikenkiä. Perusnäyttelyssä oli kronologisessa järjestyksessä erinäisiä kenkämalleja aina valurautasaappahista kiinalaisiin taitetun jalan tohveleihin. Ainoa helmi sikojen joukossa oli Napoleonin maanpaossa käyttämä sukkapari, jos räpsäisin kuvankin todisteeksi.

Toki viikolla on tapahtunut paljon muutakin, mutta niistä en nyt tähän jaksa kirjoitella. Laiskuus meinaa iskeä. Ensi viikolla onkin luvassa perinteinen thanksgiving illallinen, joten siitä lisää sitten kotvasen kuluttua. Toronto vaikenee.

Fakta Kanadasta nro. 6
Kanadalaiset vihaavat etelänaapuriaan yli kaiken. On varsin suuri loukkaus rinnastaa Kanada ja Yhdysvallat missään. Tosin USA on Kanadan suurin kauppakumppani, että kyse lie lähinne ilkeämielisestä kuiskinnasta. Moisten radikaalien mielipiteiden julkilausuminenhan olisi tietysti vastoin Kanadan ideologiaa suvaitsevaisuuden kehtona ja moinen imagon tahraushan ei käy päinsä.