Deja vuiden sarja, jota arjeksikin kutsutaan

Nyt on koittanut se hetki, kun kaikki tuntuu jo kovin samalta kuin eilen. Arki painaa seikkailijan mieltä. Enää ei voi päivittäin todeta, että enpä ole tuollaistakaan vielä nähnyt. Toinen selkeä merkki arjesta on nappikuulokkeista tulviva musikaalinen meteli, joka näppärästi peittää alleen katujen hälyn. Poissa ovat ne ajat, kun uteliaana kuulosteli ja aisti ympäristöään, jottei varmasti hukkaisi hetkeäkään tästä elämää suuremmasta kokemuksesta.

Tässä jonkinlainen räpöstys tyypillisestä päivästä:
0830 Ylösnousemus. Herätyskellon virkaa ajaa vastapäätä oleva katutyömaa.
0900 Suihkun jälkeen popsitaan varsin koshereita bageleita aamiaiseksi. Samalla selaillaan päivän uutiset ja lukaistaan JY:n postit.
0946 Laskeudutaan liki kattohuoneistosta ja säntäillään "kiireisennäköisenä" kohti luentosalia.
1010 Kovin sukkelasanainen, hieman harmaantunut setäihminen aloittaa sosiologian luentonsa kysymyksellä "is it chilly here, or am I catching a cold?".
1011 Ex tempore joku luokan 50 luovasta ja täydellisestä sosiologin alusta vaihtaa paikkaa opettajan kanssa ja aloittaa "luennon" aiheesta sosiaalinen konstruktionismi.
1058 Tämä epäilemättä yksi tulevaisuuden suurista nimistä lopettaa puheenvuoronsa suosionosoitusten saattelemana ja istuutuu tyytyväisenä myhäillen pulpettituoliinsa. Välittömästi tämän jälkeen 48 muuta alan ammattilaista yrittää vesittää pidetyn esityksen teoriaosaa siinä kuitenkaan onnistumatta.
1201 Piina on ohi. Sain kuin sainkin keskityttyä koko kaksi tuntisen puhkomatta isompia otsasuonia. Kirjastolle ja lounaalle.
1215 Tänään on sushi-päivä (kuten joka päivä tällä viikolla). Herkullisia kasvisrullia, soijaa ja wasabia. Lukaisen Varsityn selaillen.
1358 Antropologiaa aiheesta alkukantainen hengellisyys. Kovin hipahtava luennoitsija astuu saliin ja alkaa soittaa didgeridoota. Luento jatkuu videolla, aboriginaalien musisoinnilla ja piirrosharjoituksella. Ylivoimaisesti paras kurssi; ei turhaa pätemistä ja kikkailua. Luentorakenne on oivaltavan vapaa ja kertomuksellinen.
1415 Nokkelan luennon päätteeksi päädyn kirjastolle. Aloitan lukemisen pinon päällimmäisestä.
1930 Haukottelen maireasti, sullon feminististä teoriaa käsittelevän kirjan reppuun ja otan hatkat.
2030 Iltapalan (keittovihanneksia ja leipää) jälkeen oleskelua kämpillä. Mahdollisesti käyn maistamassa yhden huurteisen, jos siltä tuntuu.
2330- Palohälytin herättää uinuvan talon. Viereisen talon roskakori on ilmi liekeissä. Taloon sisälle kantautunut savu aiheuttaa tämän riemun, jota jatkuukin sitten useampi tunti yhtä soittoa.

Tällaista tämä on seuraavat kolme kuukautta. Oravanpyörä ja kaikki muut kliseet.

Lainatakseni Kaurismäen elokuvassa "Laitakaupungin valot" esiintynyttä vanhempaa turvamiestä: "No oppiipahan.."

Fakta Kanadasta nro. 4
Kanadalaiset ovat hulluna etniseen ruokaan. Vaikka olen taaplannut Toronton katuja melko ahkerasti, en ole löytänyt ainuttakaan Kanadalaista ravintolaa. Kiinalaisia ja Japanilaisia paikkoja on sitä vastoin vierivieressä. Niin, ja siellä missä ei ole etnistä raflaa tai kahvilaa, on tietysti jokin lukuisista pikaruokaketjuista umppopaistettuine kanansiipineen ja pitsa-slaisseineen.