Pelkoa ja inhoa Niagaralla

Jee! Voisi vaikka puhkua ja puhaltaa yhden tuikun sammuksiin. Olen oleillut maassa tarkalleen ottaen yhden kuukauden ja aika on mennyt todella nopeasti (yllätys, jos koko ajan menossa). Viime viikko oli kaikin puolin miellyttävä elämän kannalta.

Keskiviikkona kävin paikallisessa ravitsemusliikkeessä kera muutaman vaihtaritoverin. Meno oli jotenkin tutunoloista Suomehen verrattuna. Ei niin mitään uutta ja ihmeellistä. Musiikki oli samaa tasoa kuin Oulun HTC:lla tai Jyväskylän Feverissä. Hinnat huitelivat 3-5 euron välillä, eli hieman halvempaa kuin kotona pohjoisessa. Jännä piirre oli pääsylippuun kuulunut bussikuljetus, joka oli varsin oiva apukonsti, sillä itse ravintola sijaitsi useamman kilometrin päässä itse kampuksesta.

Perjantaina olikin vuorossa aivan mahtava ISXO:n tervetuliaisvastaanotto. Intellektuellinen keskustelun ("Hi, what's your name?") lisäksi tarjolla oli pöytätolkulla toinen toistaan herkullisempia ruokia. Itse kerkesin maistella mm. Falafel pitaa humuksella ja linssiriisillä sekä "arkiruokaani" sushia kaikissa tarjotuissa muodoissa. Juomapuolelta sai valita vettä tai erinäisiä limuja. Erehdyin maistamaan oikein esanssille maistuvaa kermajaffaa (kyllä vaan, niin siinä tölkin kyljessä luki) ja mokoma myrkky saa puolestani kerätä pölyä vaikka tuomiopäivään. Jälkiruokana oli tietysti toinen toistaan houkuttelevampia makoisia leivonnaisia suklaalla, marengilla, kermakuorrutuksella ja tietysti vaahterasiirapilla. Kerta kaikkiaan nokkelat iltamat, näitä lisää. Sain vihdoin ja viimein jopa täällä olevien muiden suomalaisten yhteystietoja.

Lauantaina ISC järjesti matkan Niagaralle ja sekä paikallisille viinifestivaaleille. Tiesin, tai aavistin, että Niagara tulee olemaan pettymys ja sitähän se juuri varsin olikin. Yritin koko aamupäivän pohtia, mikä tässä nyt on niin ihmeellistä. Vesi putoaa useampia kymmeniä metrejä ja saa aikaan 12 miljoonan turistin virran alueelle. Nerokas liikeidea, täytyy myöntää. Kaiken ilmaisen "luonnonkauneuden" lisäksi on tietysti koko joukko maksullista krääsää ja sälää, jota ihmiset ostaa ihmeellisessä hurmiossa. Pöhlöimmille (itseni mukaanlukien) on tarjolla myös veneajelu suoraan putouksen alapuolelle, jossa lie tarkoituksena ihailla tätä luonnonihmettä lähietäisyydeltä. Itse en saanut mokomasta retkestä irti muuta kuin repaleisen, kertakäyttöisen sadeviitan ja polvista alaspäin märät housut. Yleensä otan suihkun kyllä ilman vaatteita, mutta käyhän tämä vaihtelusta.

Varsinaisilta putouksilta suunnistimme viinijuhlille, jotka käsittääkseni olivat kylässä nimeltä St. Catherine. Hölmön aikataulun vuoksi vietimme sitten pari tuntia maistellen uskomattoman huonoja viinejä. Jos joskus kehuu Niagaran alueen viinejä, niin mokoma hulttio on moukka vailla minkään sortin makuaistia. Festarit oli varsin puuduttava lisä muutenkin jo ehkä liian pitkään päivään, joten lähdimme tepastelemaan kylän raiteille. Kyläpahanen toi kotosuomesta mieleen lähinnä Sodankylän. Kaikki putiikit olivat kiinni lukuunottamatta kapakoita ja antikvariaattia.

Turha kai turinoida romaania yksintöin, joten raapustuksessani ilmenevät kronologiset aukot voitte täyttää sekalaisella sillisalaatilla: opiskelua, unta ja laiskottelua.

Fakta Kanadasta nro. 5
Kanadalaisilla on ihmeellinen viehtymys hodareihin. Ympäri kaupunkia tuntuu olevan identtisiä nakkikojuja, joissa viiksekäs, hieman tukeva herrasmies istuu täyttäen ristisanaa. Nakkeja saa kaikissa mahdollisissa muodoissa aina vegestä bratwurstiin. Hintaa tälle "makuelämykselle" ei yleensä kerry kolmea taalaa enempää.

Deja vuiden sarja, jota arjeksikin kutsutaan

Nyt on koittanut se hetki, kun kaikki tuntuu jo kovin samalta kuin eilen. Arki painaa seikkailijan mieltä. Enää ei voi päivittäin todeta, että enpä ole tuollaistakaan vielä nähnyt. Toinen selkeä merkki arjesta on nappikuulokkeista tulviva musikaalinen meteli, joka näppärästi peittää alleen katujen hälyn. Poissa ovat ne ajat, kun uteliaana kuulosteli ja aisti ympäristöään, jottei varmasti hukkaisi hetkeäkään tästä elämää suuremmasta kokemuksesta.

Tässä jonkinlainen räpöstys tyypillisestä päivästä:
0830 Ylösnousemus. Herätyskellon virkaa ajaa vastapäätä oleva katutyömaa.
0900 Suihkun jälkeen popsitaan varsin koshereita bageleita aamiaiseksi. Samalla selaillaan päivän uutiset ja lukaistaan JY:n postit.
0946 Laskeudutaan liki kattohuoneistosta ja säntäillään "kiireisennäköisenä" kohti luentosalia.
1010 Kovin sukkelasanainen, hieman harmaantunut setäihminen aloittaa sosiologian luentonsa kysymyksellä "is it chilly here, or am I catching a cold?".
1011 Ex tempore joku luokan 50 luovasta ja täydellisestä sosiologin alusta vaihtaa paikkaa opettajan kanssa ja aloittaa "luennon" aiheesta sosiaalinen konstruktionismi.
1058 Tämä epäilemättä yksi tulevaisuuden suurista nimistä lopettaa puheenvuoronsa suosionosoitusten saattelemana ja istuutuu tyytyväisenä myhäillen pulpettituoliinsa. Välittömästi tämän jälkeen 48 muuta alan ammattilaista yrittää vesittää pidetyn esityksen teoriaosaa siinä kuitenkaan onnistumatta.
1201 Piina on ohi. Sain kuin sainkin keskityttyä koko kaksi tuntisen puhkomatta isompia otsasuonia. Kirjastolle ja lounaalle.
1215 Tänään on sushi-päivä (kuten joka päivä tällä viikolla). Herkullisia kasvisrullia, soijaa ja wasabia. Lukaisen Varsityn selaillen.
1358 Antropologiaa aiheesta alkukantainen hengellisyys. Kovin hipahtava luennoitsija astuu saliin ja alkaa soittaa didgeridoota. Luento jatkuu videolla, aboriginaalien musisoinnilla ja piirrosharjoituksella. Ylivoimaisesti paras kurssi; ei turhaa pätemistä ja kikkailua. Luentorakenne on oivaltavan vapaa ja kertomuksellinen.
1415 Nokkelan luennon päätteeksi päädyn kirjastolle. Aloitan lukemisen pinon päällimmäisestä.
1930 Haukottelen maireasti, sullon feminististä teoriaa käsittelevän kirjan reppuun ja otan hatkat.
2030 Iltapalan (keittovihanneksia ja leipää) jälkeen oleskelua kämpillä. Mahdollisesti käyn maistamassa yhden huurteisen, jos siltä tuntuu.
2330- Palohälytin herättää uinuvan talon. Viereisen talon roskakori on ilmi liekeissä. Taloon sisälle kantautunut savu aiheuttaa tämän riemun, jota jatkuukin sitten useampi tunti yhtä soittoa.

Tällaista tämä on seuraavat kolme kuukautta. Oravanpyörä ja kaikki muut kliseet.

Lainatakseni Kaurismäen elokuvassa "Laitakaupungin valot" esiintynyttä vanhempaa turvamiestä: "No oppiipahan.."

Fakta Kanadasta nro. 4
Kanadalaiset ovat hulluna etniseen ruokaan. Vaikka olen taaplannut Toronton katuja melko ahkerasti, en ole löytänyt ainuttakaan Kanadalaista ravintolaa. Kiinalaisia ja Japanilaisia paikkoja on sitä vastoin vierivieressä. Niin, ja siellä missä ei ole etnistä raflaa tai kahvilaa, on tietysti jokin lukuisista pikaruokaketjuista umppopaistettuine kanansiipineen ja pitsa-slaisseineen.

Identiteetti kaupan!

Tämän päivän jälkeen tekee mieli paijata suomalaista korkeakoulupolitiikkaa oikein kunnolla! Toisin kuin hyisessä Suomessa, täällä ei tunneta kirjastoissa käsitettä "kurssikirjat". Jokaista kirjaa on yleensä tasan yksi kappale ja se on tietysti ikuisuuslainassa jollain rohvessoorilla. Piheyttäni yritin tietysti etsiä kaikkien kurssien kirjoja sinällään massiivisesta "peacock" kirjastosta, mutta tuloksetta. Ei siinä sitten muu auttanut kuin lätkäistä Visa ja hutera pino massiivisia opuksia tiskiin. Ensi kuussa eräs vähemmän luotettava pankki muistaa minua sitten yli 250 taalan eli hieman alle 200 euron laskulla.

UofT:n kirjakauppa on myös jokseenkin osallinen toiseen ilmiöön, jota Suomesta saa etsimällä etsiä. Kirjakauppojen harteilla nimittäin lepää yliopistotuotteiden myyminen. On tusina erilaista hupparia, sukkia, juomapulloja, t-paitoja, takkeja, lakkeja, laukkuja jne. Yhteistä tuotteilla on tietysti mahtipontisella fontilla kirjoitetut sana- ja kirjainyhdistelmät: "University of Toronto", "U of T" ja "Varsity"*. Esimerkiksi pikaisesti laskettuna löysin melkein 20 erilaista mappia yliopiston tunnuksilla. Jännää tässä on juuri se, että itseäni huvittaisi kovin nähdä Jyväskylässä, tai miksei Oulussakin, liki jokaisella vastaantulijalla yliopiston "mainos" päällään. Eipä tarvisi kauaa Suomeen huippuyliopistoja kaavailla, jos Suomen nuoriso saataisiin hullaantumaan vastaavanlaiseen joukkoharhaan yhtenäisyyden tunteesta. Kolme hurraa huutoa konformismille ja ostettaville identiteeteille!

* Varsityllä tarkoitetaan paitsi keskustan kampuksella harjoittelevaa am. jalkapallojoukkuetta, myös paikallista ylioppilaslehteä.

Fakta Kanadasta nro. 3
Kanadalainen yliopisto-opiskelu ei ole millään muotoa helppoa. Yhtä 3,5 kk kurssia varten täytyy lukea 600 sivua teoriaa, n. 20 artikkelia, pitää esitelmä täydelle luentosalille (suosikkini :) ja tietysti kirjoittaa parikymmensivuinen rapsakka essee. On aikoja jolloin pitää todella pohtia, että mihinkähän kohtaan yhtälöä tulisi kirjoittaa "uni" ja "vapaa-aika"?

Ensimmäisen viikon satoa

Päivälleen viikko sitten saavuin tähän mahtavaan kaupunkiin. Jos totta puhutaan, niin olen varsin mieltynyt tähän kaupunkiin. Melkein meinaa ruveta harmittamaan, että vaihto on vain puolivuotinen. Kaipa sitä aina voi tulla takaisin, jos muu elämä antaa periksi (ja miksipä ei antaisi).

Ensimmäinen viikko huipentui torstaina alkaneisiin elokuvafestareihin, joilla näytettiin mahdollisesti tulevia oscar-voittajia ensi kertaa suurelle yleisölle. Omaan aikatauluuni on tähän mennessä mahtunut Mahlerin "Religulous", joka on ehkä hieman Michael Mooren "dokumenttien" tyylinen kattaus. Tässä uskontoja särpivässä dokumentissa käytettiin siis nokkelia leikkausteknisiä kikkoja sekä mustavalkoisia dramitisointeja, jotta haastatellut uskovat ihmiset saatiin näyttämään mahdollisimman fanaattisilta ja tyhmiltä. Sinänsä paljon kohua herättänyt leffa ei mielestäni ollut kaksinen. Muutamia hyviä nauruja lukuunottamatta, en suosittele kenellekään. Toinen raina johon hädin tuskin kerkesin oli irlantilainen komedia "A film with me in it". Tämä olikin sitten vastaavasti varsin hyvä elokuva, joka piti otteessaan hieman vaikeatajuisesta irlannin englannistaan huolimatta. Hyvä kokonaisuus; loistavaa improa ja aika nokkela juoni.

Sosiaalisesti ensimmäinen viikko on ollut aika haastava, mutta siihenkin tuli lopulta rahtusen helpotusta perjantaina, kun oli paikallisen kv-toimiston järjestämä tutustumis-bbq. Loistavan grilliruoan lisäksi tapasin muita vaihtareita sekä tietysti koko joukon Helsingin yliopiston "kollegoita". Lopulta itse tapahtumasta ei kuitenkaan jäänyt niin monia yhteistietoja kouraan. Joten erakoituminen jatkukoot, toistaiseksi.

Tänään maanantaina oli myös ensimmäiset luennot, mutta kuka nyt niistä haluaisi lukea? En minä ainakaan. Sen verran sanon, että käsiteltävät asiat olivat yksinkertaisia ja pulpettituolit harvinaisen ärsyttäviä!

Fakta kanadasta nro. 2
Kanadalaiset pitävät kahvista. Jokaisessa korttellissa on yleensä vähintään yksi seuraavista: Starbucks, Second Cup tai Tim Horton's. Pahimmassa tapauksessa ko. puljut ovat rintarinnan ja kilpailu käy kuumana. Joskus myös saman ketjun kahvilat saattavat olla kadun vastakkaisilla puolilla, mikä ei ehkä mahdu pieneen porvarilliseen mieleeni.. mutta omapa on tappionsa.

Turvallisuus on poikaa (ja miksei tyttöäkin)

Nyt sitä sitten ollaan isossa maailmassa. Ensimmäiset päivät täällä kovin trooppisessa Torontossa ovat olleet varsin yllätyksettömiä. Ennen kuin jatkan pitemmälle, on pakko hieman valottaa lentomatkailun veikeitä vaiheita.

Kaikkihan ei luonnollisesti mennyt kuten elokuvissa.. Toisin sanoen matkustamoon ei eksynyt joukkoa erikoisia käärmeitä, ketään ei pidätetty, yhtään terroristia ei näkynyt ja kone saavutti myös määränpäänsä; sinänsä kaikki oikein mukavia poikkeuksia. Tosin odottelu maankamaralla oli sitäkin vaiherikkaampaa. Pääsin henkilökohtaisesti ja kouriintuntuvasti kokemaan, miten vaarallisia aseita peltiset paidannapit ja vyönsolki todellisuudessa ovatkaan.. Lisäksi sain myös varsin kummallisen kommennuksen eräältä Heathrown lentokenttätyöntekijältä, joka komensi minut suomeksi arestiin. Ilmeisesti hän koitti siis olla vain pikkunokkela ja heittää säväyttääkseen suomeksi, että "anteeksi". Noh, it's all good - perille päästiin ja se lie tärkeintä.

Saapuminen höveliin opiskelija-asuntolaani, Tartu Collegeen, ei mennyt kovin sujuvasti. Matkapöhnäisenä vaapuin respaan ja hoitelin muodollisuudet pois alta. Unelmoin jo kovin muhkuraisesta vaahtomuovipatjasta, jolla voisin tutia ainakin seuraavat 12 tuntia huoletta maailman menosta (en siis ollu nukkunut juurikaan reilun vuorokauden aikana). Yllättävää olikin sitten vuorostaan se, että oman huoneeni ovi ei ollutkaan niin yhteistyöhaluinen kuin toivoin; tappelin yli puolituntia ovikoodin kanssa, joka ei kuitenkaan suostunut toimimaan. Kävelimpä sitten takaisin respaan, ja setä tuli tarkastamaan tilanteen. Hetken puntaroituaan avulias respasetä totesi, että koodi on alunperin syötetty väärin, ja että sisään ei pääse kuin yleisavaimella. Käden käänteessä setä haki avaimen ja avot! Kyllä täytyy kiittää kaikkia tähän mennessä vastaantulleita ihmisiä ystävällisyydestä.. Suomessa vastaavaan "avunhuutoon yössä" olisi vastattu ehkä puolen tunnin viiveellä, ja toki huutajaa oli myös muistettu myös sopivalla pikavoitolla..

Ja sitten takaisin näihin kahteen ensimmäiseen päivään. Kaupunki tuntuu isolta - siis todella isolta. Olen tähän mennessä ravannut lähinnä yhtä katua ja käynyt pyörimässä pääkampuksella ja tuntuu kuin ei olisi vielä nähnyt oikein mitään. Suuri kaupunki tarjoaa tietty mittavan kavalkaadin monen moista askaretta. On kultuuria, urheilua, nähtävyyksiä ja kun siihen vielä ympätään kaikki opiskelujutut ja -matkat, niin alkaa kalenteri pikkuhiljaa täyttyä.

Fakta Kanadasta nro. 1 Kanadalaiset eivät höylää plussa/bonus/teboil-korttia, vaan he saavat likipitäen kaikista ostoksistaan lentomaileja. Nämä varsin epäympäristöystävälliset mailit voi sitten jonain päivänä käyttää halvempaan tahi ilmaiseen lentomatkailuun. Kaikkea ne keksii..