Itsereflektiota ja savuverhoja

Hyvää itsepäisyyspäivää!

Aamukampa on hieman vinossa tuossa ilmoitustaululla. Aamuja Kanadan maaperällä on jäljellä noin kolmetoista kappaletta. Kyseinen fakta vetää ehkä rahtusen haikeaksi ja tyytyväiseksi yhtä aikaa. Paljon on tullu nähtyä ja koettua tänä aikana, ehkä enemmän kuin tässä vaiheessa tajuaakaan. Kaikesta huolimatta tämä pienehkö retki tyystin erilaiseen ympäristöön on opettanut paljon paitsi kieltä, kärsivällisyyttä ja myös itsetuntemusta.

On todella häiritsevää huomata kuinka tarkasti nykyään pystyy erottelemaan englannin kielistä puhetta tai sanotuksia, ja jopa huomaamaan, jos jokin puheessa ei mennyt kuten olisi pitänyt. Kärsivällisyyden puute on ehkä paheista suurimpia; kaiken olisi pitänyt tapahtua mielellään jo eilen. Täällä on kuitekin asian jos toisenkin kanssa, saanut odotella kotvasen ja samalla on ehkä oppinut sietämään sitä stressiä, mitä keskeneräiset asiat aiheuttaa. Oman itsen tuntemus on parantunut ehkä eniten. Vaikka moni totesi, että vaihto muuttaa ihmisen ja elämän, niin olen kyynisesti yhä sitä mieltä, että ei muuten muuta. Olen aivan yhtä introvertti kuin joskus vuosia sitten yläkoulussa. Uskonpa, että kyseinen "muutos"-käsite on hakemalla haettu kuvaamaan sitä ihmetystä, mitä kulttuurista toiseen loikkiminen aiheuttaa.

Pakko myös mainita näin itsenäisyyspäivänä, että kyllä täällä viimeistään huomaa, kuinka sulkeutunut ja ahdasmielinen paikka Suomi on. Kaikkea erilaisuutta pelätään ja se nähdään uhkana "hyvinvoinnille" yleensä. Harva tätä julkisesti myöntää, mutta omassa sisäpiirissään asenne on hieman erilainen. Mikä tekee tästä ilmiöstä erityisen mielenkiintoisen, mitä tahansa ulkoista tai sisäistä ominaisuutta voidaan käyttää syrjinnän perusteena. Esim. Voidaan yleensä päättää, että kaikki henkilöt nimeltä X on täten syrjinnän kohteena. Kyseessä on siis toden totta mielikuvituksellinen jako normaaliin ja epänormaaliin, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ihmisillä on vain taipumus ottaa oikoreittejä ajattelussaan käyttämällä moisia kategorioita.

Ensi viikolla otan suunnan itään ja lähden pyörähtämään kera toisen suomalaisen vaihtarin Montrealissa, Quebecissa ja maan pääkaupungissa Ottawassa. Luvassa on siis jokseenkin lupsakkaa bussimatkailua ilman huolen häivää, sillä pakolliset kouluhommat ovat jo pulkassa. Kyseisen kiekan jälkeen ei olekaan enää kuin muutamia päiviä ennen paluumatkaa. Näin se aika kuluu..

Fakta Kanadasta nro. 11
Täällä osataan päättää kurssit kerrassaan tyylikkäästi. Juuri tuossa taannoisena torstaina päätimme antropologian kurssin kera viinin ja juustolautasen. Saisi Suomessakin olla moinen käytäntö; mukavaa rupattelua ja seurustelua kurssikavereiden kanssa.