Joitakin pienenpieniä asioita, jotka pitemmän päälle ärsyttävät ihan suunnattomasti..

Howdy folks!

Tällä kertaa ajattelin kertoilla hieman niistä ei niin kultareunaisista pilvenhattaroista, jotka toistuvasti pilaavat muuten oivan auringonnousun. Hyvää tässä listauksessa on lie se, että nämä ovat aika lailla ainoita negatiivisia asioita, jotka raastavat tämän kosmopoliitin hermopäätteitä. Aloitettakoon arkisimmasta.

Pavarotti oli hieno mies. Epäilemättä yksi hienoimmista. Ei, en nyt väitä että olisin miestä erityisemmin diggaillut, saati tuntenut henkilökohtaisesti. Muutaman herran veisun kuulleena kuitenkin uskallan väittää, että hän tiesi mitä teki ja tunsi oman äänensä rajat kuin omat taskunsa. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa, ah, niin rakkaasta ilmeisesti japanilaisesta kämppiksestä. Kaikki ko. henkilöön liittyvät "tiedot" ovat puhtaita arvauksia, sillä en vielä tähän päivään mennessä ole onnistunut sattunumaan kasvokkain kyseisen henkilön kanssa. Sitä vastoin, kyseisen henkilön musiikkimaku on tullut vähintäänkin selväksi. Yötä päivää soi sama musiikkikappale; onhan se kiva yrittää nukahtaa jokseenkin toistuvan humpan tahtiin ja herätä aamulla saman yhtyeen sulosäveliin. Toinen musiikillinen huomio henkilöstä on vähemmän Pavarotti-mainen joikuminen milloin mihinkin aikaan yöstä. Tämä on siis täysi tosi. Eräänkin kerran olen herännyt siihen, että vastapäisestä lukaalista kantautuu jonkin japanilaisen oopperan sydäntäriipivä tulkinta (siis lähinnä rytmihäiriöiden muodossa - puolin ja toisin). Toisaalta, jos aprikoidaan, että yksi viidestä kämppätoverista on epämiellyttävä, niin olen suorastaan lottovoittaja.

Toinen päivittäin ilmenevä asia on ilmeisesti P-Amerikkalaiseen egoon liittyvä hartialinjassa esiintyvä jäykkyys. Riippumatta tilanteesta, onko ohittamassa kanukki joukkiota vai kävelemässä ohi, ei kellään koskaan tule mieleenkään väistää. Kun tähän soppaan vielä lisätään se tosiasia, että kun joillakin askel menee enempi sivulle kuin eteen, niin vauhti voi alkaa olla todella, todella hidas. Tässäpä sitä on sitten liki jokapäiväinen riemu, ohitella auto- ja pyöräkaistojen kautta poskettoman hitaita ja itseääntäynnä olevia kanssaihmisiä. Toki on myös olemassa kohteliaita ja muut huomioonottavia ihmisiä, mutta yleensä heidän puheessaan särähtää paikallisesta poikkeava murre.

Kolmantena ärsykkeenä mainittakoon tuuli. Viivottimella vedetyt kadut muodostavat toinen toistaan kylmempiä tuulitunneleja, jotka viilentävät kummasti jo valmiiksi vilpoisaa säätä. No luonnonvoimista on nyt paha mennä muuta sanomaan.

Joku saataa tuumata, että onpas varsin kummallista avautumista, kun 40% maailman ihmisistä tulee toimeen yhdellä taalalla päivässä. Hän on varsin oikeassa. "Ongelmien" ollessa näinkin pinnallisia, yritän vain todeta, että elämä täällä on varsin vaivatonta ja ihmeen letkeää, kun kouluressitkin alkaa pikkuhiljaa olla kärsitty. Oikein rupesi hymyilyttämään, varsin miellyttävä tunne.

Fakta Kanadasta nro. 10
CN-torni on ehkä kuuluisin Toronton nähtävyyksistä. Jos joskus haluat yhdistää hyödyn ja huvin, niin kapuappa torniin portaita pitkin. Askelmia tässä varsin mittavassa portaikossa on kokonaista 1776 kappaletta. Sivukommenttina vielä mainittakoon, että kyseisen tornin teräsbetoneista vastasi aikanaa armaan naapurimaamme asukit, ruotsalaiset. Hurrå!