Iso omena toukilla, kiitos!

Hei vaan kaikenkarvaiset toverit! Taasen on kotvanen vierähtänyt, mutta ei nyt ihmeessä vielä viskota kirvestä, tai mitään muutakaan, kaivohon. Elämänrytmi vaan kiihtyy mitä vähemmän kaleterissa on päiviä joulukuun yhdeksänteentoista. Kaikennäköisiä "menettelyitä" on viikottain ja liki täydellinen "koulupäivä" on ensi viikolla, kun samana päivänä pitää palauttaa kaksi esseetä (20 sivua/kpl), vastata tenttiin ja pitää esitelmä - voi riemua.

No, mutta onneksi on sentään monenmoista puuhastelua kaiken ressailun lisäksi. Männä viikonloppuna kävin kera siskoni pyörähtämässä kaikkien hehkuttamassa ja jumaloimassa New Yorkissa. Ohjelma oli suunniteltu minuuttiaikataululla ja hotellilla ei kyllä tullu majailtua. Välillä jopa pohdin, olisiko mokomaa tarvittu laisin. Kai siellä kodittomien kyljessä olisi sen verran ollut tilaa?

Perjantai vierähti lentojen myöhästelyn takia lähinnä kauppoja kierrellessä. Lähinnä luuhasimme erinäisten tuotantoyhtiöiden liikkeissä katellen lähinnä jotain pukinkonttiin. Einestimme Times Squaren Olive Gardenissa, josta sai ihan kelpoa italialaista. Erityisesti täytyy nostaa hattua kampasimpukoiden ja skampien kypsennyksestä, ei yhtään yli, eikä alle. Tutustuimme perjantai iltana kaupunkiin myös erinäisten kiertoajeluiden avulla, jotka kiersivät kaikki kliseisimmät kohteet. No tulipahan nyt sitten nähtyä nekin, niin ei tarvi niitä enää koskaan erikseen lähtä tähyämään.

Lauantaina suuntasimme loistokkaan pannukakkupino-aamiaisen jälkeen kaksykköselle (Century 21), joka on siis lähinnä poistomyyntiin erikoistunut tavaratalo. Erinäisten tuntien jälkeen ostoskorista mm. Calvin Kleinia, Hush Puppiesia, Pepe Jeansia, Conversea etc. Laskun summa oli rahtusen päälle 700 us. dollaria, mutta kaikkien alennuksien jälkeen lasku oli alle puolet ko. summasta. Varsin huokeaa kyllä, siitä ei vaan pääse mihinkään. Tämän ostos-extravaganzan jälkeen haukkasimme hieman välipalaa nykiläisen pitsan muodossa, ja oli kyllä varsin herkullinen makuelämys. Ricotta-juustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja pestoa suloisessa sekamelskassa. Nams. Seuraavaksi suuntasimme Paragon Sportsiin, joka oli kyllä luonnossaliikkujan mekka. Neljä kerrosta täynnä kohtuuhintaisia vaellus- ja retkeilyrompetta. Mukaan lähti eräs kevyehkö takki huokeaan 420 taalan "pilkkahintaan". Illansuussa olikin luvassa hieman külttüüria Shrek Broadway-musikaalin muodossa. Varsin hintavat liput veivät meidät ihan lavan tuntumaan, ja täytyy kyllä myöntää, että mikään musikaali tai muukaan lava-spektaakkeli ei tule ikinä vetämään vertoja broadwayn meinigille. Piste. Puvustus, musiikki, äänet, näyttely, kokonaisuus - virheetöntä kautta linjan. Musikaalin jälkeen suunnistimme tupaten täyden Times Squaren halki Ruby Foolle nauttimaan illallista. Vatsa täynnä erinäisiä valtameren kaloja ja parasta kuivaa Manhattania, mitä oon eläissäni juonu, olikin oikein mukava mennä tutimaan.

Sunnuntai oli kaikin puolin rampa päivä. Aikaisesta ylösnousemuksesta huolimatta Empire state building jäi näkemättä yli kahden tunnin jonon takia (melkosta ajanhukkaa). No kiertelimme Macy's:lla ja pyörähdimme Central Parkin kulmilla ihailemassa ruskaa. Erinäisissä liikkeissä ei kyllä muuten ollu mitään vikaa, mutta jos kuulen vielä yhenkin "We wish you a merry Christmas.."-veisun, niin tämä tulevan joulun valkoparta repii kyllä raappahousut ihan takuulla viimosta kertaa. Ei oo mitään niin ärsyttävää, kuin joululaulut jonkin tusina-artistin esittämänä syntikan säestyksellä. Joulua oli muutenkin kyllä Nykissä tarjolla ihan käsittämättömät määrät. Kaikkialla ja joka paikassa joulu sitä, joulu tätä. Koristeita, kuusia, tonttuja, pukkeja.. Hups, palataanpa aiheeseen. Kaiken tämän jälkeen oli aika palata kotoisaan Kanadaan. Nappasin hotellin tilaaman taksin, joka osoittautui joksikin "hyvä-veli-diiliksi", ja siis rahtusen hintavaksi. Odoteltuani noin tunnin laukkujen tsekkausta, sain kuulla että e-tickettiini ei kuulu ollenkaan ruumaan meneviä matkalaukkuja, joten ei siinä muu auttanut kun taasen kuluttaa visan magneettinauhaa. Tuurillani turvatarkastuksessa pääsin taas kokemaan läheisyyttä turvatarkastajien taholta, kun näytän niin epäilyttävältä. Kv-alueelle päästyäni selvisi sitten, että lennot olivat jälleen tunteja myöhässä. Uskomatonta tuumin, mutta ei tässä vielä kaikki. Vihdoin koneeseen päästyäni minut oli sijoitettu koneen takaosaan "jalattomien" paikalle (viimeinen istuinrivi). Kun vihdoin Torontoon päästiin, niin kävely meinasi käydä työstä, kun jaloissa ei ollut minkään sortin tuntoa. Kuin pisteeksi i:n päälle sain taas aikaiseksi hämmennystä tullivirkailijoissa, joille piti selitellä omaa olemassaoloaan oikein rautalangasta vääntäen.

Kyllä matkustaminen avartaa! Nimittäin kukkaron nyörejä.. täytyneekin tarkistaa, tekikö Matti jo vuokrasopimuksen kolikkotaskusta.

Fakta USA:sta nro. 1
Opiskelijaelämä voi olla Nykissä rahtusen tyyristä: Keskimääräinen vuokra Manhattanilla on 3 000-5 000 taalaa. Lukukausimaksut 40 000 vuodessa (NYU/ Ivy League). Elämiseen 15 000 taalaa/vuosi. Että täytynee taas olla tyytyväinen Suomen oloihin..