"Bottoms up mates!"

Suomen alkoholin käyttöön liittyy maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen juomakulttuurin käsite. Kyseinen teoreettinen termi sijoittuneen sosiaalipolitiikan ja sosiologisen teorian paradigmaattisen kentän liitoskohtaan, aiheen (anti-)sosiaaliset ongelmat alle. Mielenkiintoisen tästä termistä tekee sen universalisuus kaikissa kohtaamissani konteksteissa. Toisin sanoen, jos minä empiirisenä subjektina tunkeudun alkoholipositiivisuuden diskurssiiviseen avaruuteen, on mahdotonta rajata alkoholikulttuuria vain tiettyyn kulttuuripiiriin; tai siis tässä tapauksessa Suomeen. Tältä pohjalta on lie oivallista raottaa hieman juhlimiseen ja päihteiden käyttämiseen liittyviä käsityksiä täällä kulttuurisen mosaiikin esimerkkimaassa.

Kulttuuri on mielestäni se ratkaiseva seikka joka luo edellytykset päihteiden käytön mielekkyydelle. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa suomalaisuus. Moni lapsi kasvaa perheympäristössä, joka luo alkoholista aluksi sekavan kuvan pelkästään "aikuisten juttuna". Sittemmin päädyttyään sekundaarin sosialisaation pariin lapsi omaksuu vertaispaineen alaisena positiivisen suhtautumisen alkoholiin ja miksei muihinkin päihteisiin tai vetäytyy ko. diskurssiryhmästä puuttellisten identioifoitumiskohteiden vuoksi (ns. "kiltin tytön tai pojan ongelma"; konformisimi ja moraalin normatiivinen luonne). Nuori siis kokee eräänlaisen kamppailun sisäisen (alkoholinkäyttäjän) identiteettinsä suhteen, joka peilautuu vertaisryhmän edustamiin arvoihin. Useimmiten vertaisryhmään liittyvät noudattavat "ryhmäkuria", joka ohjaa heidät vaihtamaan preferenssin perheen konservatiivisista arvoista vaihtoehtoisiin vertaisten arvoihin. Tämä lie parahultaisesti yleistettävissä myös muihin päihteisiin. Vaihtoehtokulttuuri toimii siis monelle nuorelle ideologisena tekijänä, joka luo tietyn positiivisen auran päihteiden ympärille, ja helpottaa täten päihteidenkäytön aloittamista. Yksinkertaisesti, nuori juo koska hän haluaa "aikuisen" tai ainakin "varttuneen" statuksen, ei suinkaan siksi, että se olisi mitenkään rationaalisesti perusteltavissa.

Täällä kaukomailla ko. asia ei ehkä ole niin yksioikoista. Monikulttuurisen kaupunkirakenteen takia pääosa ihmisistä on poikkeuksetta raivoraittiita. Mainittakoon esimerkiksi varsin uutteriksi kehutut kiinalaiset. Heille alkoholi ei kuuluu kategoriaan vapaa-ajan vietto ja hauskanpito. Lisäksi usempi tapaamani kiinalainen on viitannut vanhempiensa odotuksiin ja omaan imagoonsa perustellessaan absoluuttista linjaansa. On myös huomionarvoista, että kiinalaiset viettävät verrataen paljon aikaa omassa klikissään, joten positiivinen suhtautuminen päihteisiin jää usein ryhmän kuvitteellisten rajojen ulkopuolelle vieraana toimintamallina. Tosin tässä yhteydessä on korostettava, että kullakin diasporalla ja kulttuurilla on omat keinonsa päihtyä. Tästä esimerkkinä toimikoot yleinen myönteisyys mietoihin huumausaineisiin Suur-Toronton alueella.

Muuten raskaan analyysin jälkeen on mukava jutella vähän pehmoisempia, joten kertoilenpa Halloweenista parempien aiheiden puutteessa. Ensalkuun täytyy todeta, että kyseinen juhla vedetään täällä ihan eri sfääreihin, kuin Suomen kamaralla. Yliopisto ja college opiskelijoille kyseinen juhla on lie jonkinlainen henkireikä ennen lukukauden loppukiriä ja viimeisiä tenttejä. Juhlia oli tarjolla kolmena peräkkäisenä iltana kymmenittäin eri puolilla kampusta ja baarikorttelia. Itse onnistuin saamaan lipun St. Michael's Collegen juhlallisuuksiin paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Verrattuna Jyväskylän ja Oulun opiskelijarientoihin, niin nämä olivat todella massiiviset kinkerit. Hintataso oli rahtusen alle Suomen hintojen. Porukalla näytti olevan hauskaa, tosin kaikki huitelivat luonnollisesti omissa ryhmissään, joten mitään kummoisempia kontakteja ei ko. reissulta jäänyt kouraan. Tosin kouraan jäi jotain varsin kouriintuntuvaa, nimittäin kokonaista 53 taalaa, joita ihmiset olivat huolimattomuuttaan syytäneet lattialle. Ei hullumpi ilta! Yleensä sitä pohtii seuraavana päivänä edellisillan menoeriä, niin nyt ei voinut muuta kuin hymyillä "tienatulle" 35 taalalle.

Toisena Halloween iltana suuntasin aluksi ISC:n juhliin. Paikalle vaappui ehkä muutama tusina vaihtaria, joista onneksi tunsin muutaman hepun. Lisäksi tutustuin muutamaan korealaiseen sekä erääseen irkku-brittiin. Tällä Skandi-kontinentaali-Britti seurueella sitte lähdimme etenemään johonkin kotipileisiin, jossa piti olla jotain tutuntuttuja (todella sekava kuvio). Perille päästyämme kyseessä oli ihan koko luokan menettely. Porukkaa oli n. 30 neliön olohuoneessa ehkä satakunta ja tiskijukka viskasi kiekkoa sen minkä kerkesi. Todella hulppea meno, harvoin vastaavissa tilaisuuksissa olen käynyt. Oluttakin oli tarjolla! Kymmenellä taalalla sai juoda vaikka sata, jos vatsa vetää ja tolpilla pysyy. Itse olin jo nollalinjalla tässä vaiheessa iltaa seuraavana päivän kouluhommien takia, joten hukkaan meni sekin tarjous. Lisäksi on mainittava halloween asujen kirjo. Täytyy kyllä todella ihailla sitä vaivaa, minkä ihmiset olivat nähneet pukuja hankkiessaan. Kaikki oli viimosenpäälle priimaa ja hyvin suunniteltua, ei näkynyt mitään jätesäkkiviritelmiä tms.

Parempi, että tungen loput tarinat takataskuun ja jatkan tästä (tai jostain muusta) hieman myöhemmin. Ja oikein mukavaa päivän jatkoa teille kaikille siellä päätteidenne ääressä!

Fakta Kanadasta nro. 9
Täällä toisin kuin Suomessa, kelloja siirrettiin tunnilla taakse vasta männä sunnuntaina. Olisi siinä taas kirjastotäteillä hauskaa, kun allekirjoittanut kävi repimässä ovenkahvaa tuntia ennen varsinaista avaamisaikaa.