Juna kääntyi and then some

Viime bloggailusta onkin vierähtänyt jo tovi, joten koitan nyt jotenkin tiivistää kaiken olennaisen viimeisen parin viikon ajalta poikkeuksellisesti tajunnanvirralla. Luvassa siis vähintäänkin sillisalaatti, tai jos ei sitä, niin sitten vaikka rosolli (täällä on jo joulusesonki aluillaan).

Kaksi viikkoa takaperin alkoi kauan pelätty tenttijakso. Jotenkin olen pyrkinyt unohtamaan koko tuon ajan. Jotain hajanaisia muistikuvia on kirjottamisesta. Muistan kysyneeni joltakulta kohtalontoverilta muka onnistuneen tentin jälkeen (kirjoitin kuusi sivua), että miten meni? Tentin jälkeinen eufoorinen hymynkare kääntyi ylösalaisin, kun toveri totesi kirjoittaneensa "vain" 16 sivua, johon toinen kamraatti huikkasi kirjoittaneen reilut parikymmentä sivua. Ei paljon naurattanu. Miten on mahollista kirjottaa yli 20 sivua kahessa tunnissa? En saa suomeksikaan aikaseksi moista määrää kahessa tai etes neljässä tunnissa.

Suomesta johtuikin mieleeni taannoinen retkeni Buffaloon kera toisen suomalaisen vaihtarin. Toiminta tullissa oli taasen ihmeellistä kyttäämistä ja syynäämistä, ja kuten aina joku bussimme matkustajista "profiloitiin" kuulusteluihin. Kun vihdoin pääsimme Buffaloon oli näky kuin jostain seitkytluvun länkkäristä. Tuuli liikutteli kuolevia lehtiä. Karut, hoitamattomat muistomerkit kertoivat edesmenneistä sotureista. Lisää maailmanlopun kaikua kumisti syntistä kosiskelevat kirkot valotauluineen: "tee parannus jo tänään". Parhaat nähtävyydet olivatkin sitten tyystin mielikuvituksen tuotetta. Nimittäin kahdesta kauppakeskuksesta löytyi pyöreät nolla, vaikka kartta lupaili muuta. Sattuneiden seurausten takia lähtö venähti pitkälle iltaan. Auringon laskettua vain kaksi mustaksi hapettunutta "vapaudenpatsasta" ohjasivat valollaan eksyneitä aavekaupunkiin.

Aaveista päästäänkin aasinsiltaa pitkin tulevaan kuolleiden juhlaan, nimittäin Halloweeniin. Mua taas pikkasen meinaa ärsyttää tämä rahankuvat silmissä keksitty juhla. Siis ihan tosi nyt, mikä ihme saa ihmiset ostamaan kaikkea sälää ja krääsää jonkin tyystin teennäisen juhlan takia? Voisin saman tien aloittaa vaikka maanantaiden juhlistamisen syömällä M&M-kompiaisia. Onhan ko. viikonpäivässä ja kyseisissä karamelleissa yhteistä sentään ensimmäinen kirjain. Vastaavaa yhteyttä ei löydy esimerkiksi Halloweenin ja kaupan setien pohjattomien kukkaroiden välillä, I wonder why..

Lontoon murteesta tulikin mieleen viime viikon herkkuhetki ihastuttavan esitelmäni parissa. Täällä on jokin ihme vimma saada kaikki esittämään näkemyksensä ypöyksin koko auditoriolle. Introverttinä, ja miksei taannoisena morttinakin, se ei ole sitä elämän parasta aikaa. Käytin luonnollisesti vaihtari-korttini, ja hain luonnollisesti kaikki mahdolliset armopisteet kotia. Saamani palaute oli vähintäänkin omituista; sen sijaan, että minut olisi lytätty niinkuin kaikki siihen mennessä, esitelmääni luonnehdittiin sanalla unique. Hienovarainen sana, jonka merkitys voi olla käytännössä mitä vaan! Mokoma arvio taisi olla taasen yksi osoitus sosiologien kyvystä olla erittäin vahvasti ei mitään mieltä..

Ah, ja kuten otsake kertoo, niin aikani täällä alkaa käymään vähiin. Vaihtoa on jäljellä enää 1kk ja 22 päivää.

Fakta Kanadasta nro. 8
Kanadalaisten jutustelussa on eräs tyypillinen sana, joka voidaan kieliopillisesti tunkea liki kaikkien lauseiden lisukkeiksi. Puhun tietysti epäsanasta Eh! Ko. hirvitys suomentuu parhaiten lie sanaksi "vai?".